Pienet asiat voivat tehdä ihmisen niin iloiseksi!
Viime viikolla löysin vihdoin täältä meiltä päin etsimiäni Mårbacka pelargonioita tai pelakuita, kuten mummollani oli tapana sanoa. Pidän niiden vaaleanpunaisesta, lähes kuulaan persikkaisesta sävystä. Aion laittaa ne talvehtimaan autotalliin, kuten tein viime kesänkin pelargonioille. Talvehtimisen jälkeen ne yleensä kukkivat seuraavana kesänä entistä vahvempina ja runsaampina.
Kirjastossa käydessäni silmiini osui Kirsi Vainio-Korhosen uusi kirja, Suomen herttuattaren arvoitus, suomalaisia naiskohtaloita 1700-luvulta. Kirja oli hyvin mielenkiintoinen, joten suosittelen lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille.
En viitsisi sitä edes ääneen sanoa, mutta ihan kuin ilmassa olisi jo syksyn tuntua! Jospas nyt ei kuitenkaan ihan vielä... ;)
Mukavaa viikon jatkoa!
Se taitaa olla meidän kaikkien sisustusihmisten yhteinen ongelma, siis tuo että on aina valmiina aistimaan jo sitä seuraavaa vuodenaikaa.. Itse ainakin kehittelen jo mielessäni pimeän ajan valosysteemejä kotiini, ovathan sitten loistossaan ja valmiina kun pimeä aika on:) Kun on syksy niin sittenhän niiden kanssa tulisi kiire..
VastaaPoistaMä olen syksyä jo salaa toivonut... ;)
VastaaPoistaEi voi olla totta, miustakin tuntu eilen aamulla siltä, tosin häivähdys vain mutta kuiteskiEn kehanna vuan kellekkään sannuu siitä mittään.
VastaaPoistat. Hanukka
KOvin kaunis tuo kukkanen kyllä on!
VastaaPoistaMårbacka on kyllä ihana. Löysin sattumalta valkoisena, toivottavasti siitä tulee yhtä upea kuin viime vuotisista vaaleanpunaisista.
VastaaPoistaHei Jonna :)
VastaaPoistaTuo kirja kuulostaa juuri siltä, että minun täytyy mennä huomenna kirjastoon tai kirjakauppaan :)
Ovatpa mårbackasi runsaita,wou. Ja niin kauniita...
Syksyä haistelin itsekin eilen kun satoi...ei sille mitään voi. Mutta minä pidän syksystä enemmän kuin kesästä, joten welcome syksy :)
Mukavaa viikon jatkoa.
-Sanna
Hei Jonna- tulin vastavierailulle :) Saanhan linkittää sinun blogilistalleni ? Myös täällä hetki sitten hoidettu Mårbakkoja, lannoitetta tarvitsevat ilmeisesti paljon, sinulla mahtavassa kukassa. Koitan myös tulevana talvena saada esim autotalliin talvehtimaan. Oletko saanut juuri Mårbackat talvehtimaan? Menen nyt tarkemmin kierrokselle ja kiitos kirjavinkistä :) Vielä on kesää jäljellä,,,,mutta ihanaa on hämärtyvät illat.
VastaaPoistaEhei :-) Vaikka rakastan syksyä, ajoittaiset (hah) sateet eivät ihan vielä merkitse kesän loppua! Tosin heinäkuinen traditioni on lukea sisustuslehtien joulunumeroita... Ja tammikuussa luen kaiketi puutarhanhoidosta.
VastaaPoistaMårbackat ovat ihania! Täytyykin kysellä sinulta hiukan lisää pelakoiden talvettamisesta; en ole jostain syystä siinä ikinä onnistunut.
Valoa, aurinkoa, sydänlämpöisiä terveisiä
Marja K.
Lovely as usual....Kisses from Texas....HUgzzz...Tiina...
VastaaPoistaIhana pelakuu;) Pelakuuksi myös minun mummuni sanoi. Kauniit kuvat jälleen kerran! Onhan ilmassa sellaista kosteutta enemmän, Suomen kesään kun kuuluu jokaisen kuukauden eri vivahteet;)
VastaaPoistaIhanaa heinäkuun jatkoa sinulle, Jonna!
Syksyn tuntua, kyllä... syysleimut on meillä kukkineet jo viikon - yhtäaikaa kaunista ja vähän haikeatakin... joko se kesä meni??
VastaaPoista(Oli muuten aivan ihana kimppu edellisessä postauksessasi! :))
Vilken vacker och stilfull blogg du har, en bildkavalkad med livsnjutning... Mari.
VastaaPoistaAivan ihastuttava 1700-tyylinen blogi! Etenkin kuvissa aikakausi on vangittu tosi onnistuneesti. Olen itse 1700-lukufriikki ja kirjoittanut tuon mainitun kirjan "Suomen herttuattaren arvoitus". Jos 1700-luku kiinnostaa, löytää kirjastoista toisenkin ajasta naisnäkökulmasta kirjoitetun kirjani "Sophie Creutzin aika. Aateliselämää 1700-luvun Suomessa". Jään odottelemaan innolla Pitsinauhan uusia tekstejä ja kuvia!
VastaaPoistaHyvää viidettä hääpäivää!
VastaaPoistaN
Kauniita ja runsaskukkaisa ovat Mårbackasi. Minä en ole aitoja löytänyt, mutta jotain hyvin samanvärisiä minulla kyllä on. Kauppias ei muuten tuntenut koko Mårbackan lajiketta ja Pinsiön taimistollakin pyöriteltiin päätä hölmistyyneenä. Luulin että on yleisempi juttu, vaikka täällä blogimaailmassa ko. pelakuuhun olen vasta itsekin tutustunut.
VastaaPoistaKyllä aamut ovat jo kosteita ja syksy tulee...mutta ei ihan vielä...eihän...
VastaaPoistaMahtava pelakuu sinulla! Myös äitini käyttää tuota nimitystä. Mutta kyllä nauratti kun hän kirjoitti myös kerran yhteen vaatelaatikkoon "varmareita".
VastaaPoistaLämpimät kiitokset kommenteista!Niistä tulee aina niin iloiseksi!
VastaaPoistaKirvai, olen otettu, kun jätit vierailustasi kommentin! :)
Kiitos kirjavinkistä, varmasti etsin sen käsiini!