Päiväni mun

Viime viikolla täytin vuosia. Täytettyäni kaksikymmentä vuotta noin kaksikymmentä vuotta sitten, lopetin ikäni laskemisen ja muistelemisen.
Ei siis kolmenkympin tai neljänkympin kriisiä, puhumattakaan kaukana häämöttävästä viidenkympin villityksestä.
Ihan totta, näin on hyvä, iättömänä. ;)




Ystäväni olivat ihania, kun muistivat päivääni kauniilla lahjoilla. Illalla testasimmekin mieheni kanssa uutta juustotarjotinta ja hyvin toimi. :)




Kaunis ranneke ystävältä. Ystävältä, jonka sain jo vuosia sitten täältä blogimaailmasta.




Minulla oli onni olla se onnekas, joka voitti aurinkoisessa, hyvän mielen Malenami -blogissa olleen arvonnan. Posti toi tänään tämän ihanuuden! Tack!
Siis ehdottomasti tänäänkin, päiväni mun! ♥

Seitsemän minuutin kakku

Tässä viikonlopun kunniaksi maailman helpoin kakku.
Varmasti onnistuu, vaikkei mestarileipuri olekkaan.

Seitsemän minuutin kakku

4 kananmunaa
3 dl sokeria
200 g pehmeää voita
2 dl perunajauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl vanilliinisokeria
3 tl leivinjauhetta
0.5 dl kaakaojauhetta

Voitele kakkuvuoka ja jauhota se korppujauhoilla.
Mittaa kaikki aineet astiaan. Vatkaa 7 minuuttia.
Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa noin tunti.

Kuorrutus1 levy Fazerin Sinistä maitosuklaata
1 prk smetanaa

Sulata suklaa ja anna jäähtyä hieman.
Lisää smetana ja sekoita tasaiseksi.
Levitä kuorrutus kakun pinnalle ja reunoille.
Kakku jääkaappiin, jossa kuorrutus kovettuu.




Vinkki: Kakun kuorrutukseen tarkoitetusta suklaalevystä saa huoletta syödä yhden neljän palan rivin. Kuorrutus ei ole siitä moksiskaan ja leipurin seitsemän minuuttia kuluu kuin hujauksessa. :)




Yksi ikuisista ongelmistani on nyt vihdoin ratkaistu. Mielelläni käytän arkikäytössäkin pellavaisia pöytäliinoja ruokapöydässämme. Lapsiperheessä ne vain tuppaavat likaantua välittömästi. Kuoviolliset muoviliinat eivät ole mun juttu. Jeanne d' Arc Living- lehti numero:5/2011 ratkaisi ongelmani. Olen laittanut läpinäkyvän muoviliinan (vastuukin) pöytäliinan ja kaitaliinan päälle. Ja kummasti ei ärsytä yhtään, vaikka muovia onkin.




Hyvää viikonloppua!

Liinavaatteet

Olen kauan jo etsinyt makuuhuoneeseemme valkoisia romanttisia liinavaatteita. Viime viikolla löysin sellaiset ja enpä olisi ikinä uskonut, että ihan täältä kotipaikkakunnaltani. Vielä yllätävämpää oli, että tällaiset löytyivät paikallisesta Halpa-Hallista. Pussilakanat ja tyynynliinat sidotaan vanhanajantyylisesti nauhoin. Minusta nämä ovat täydelliset.
Kuvien laatu nyt on mitä on (kannattaa klikata kuvia suuremmaksi), mutta käykääpä itse kaupassa katsastamassa, mikäli olette tällaisista haaveilleet.
Minä tykkään kovasti! :)

Ison pojan sänky

Perheemme keskimmäisen lapsen 6-vuotiaan pojan sänky alkoi jäädä pieneksi. Uutta mieluisaa sänkyä oli vaikea löytää. Mieheni teki tavalliseen runkopatjasänkyyn ylimääräiseksi jääneestä helmiponttipaneelista sängynpäädyn. Nyt on äiti sekä poika tyytyväinen. Poika tykkää uudesta sängystään siinä määrin, että viihtyy siinä Aku Ankkoja lueskellen. Yölliset vierailut vanhempien makuuhuoneeseen ovat nekin jääneet uuden sängyn myötä. Pojasta näyttää tulleen iso kerta heitolla! Sniif!

Pojan huoneen sisustus tulee muutenkin hiljalleen muuttumaan. Yritän tehdä muutosta maltillisesti ja ainakin tapetit saavat vielä hetken olla paikoillaan. Tiedän, että äiti ei saa "söpöstellä" enää kauan. Netistä olemme yhdessä katselleet bmx- ja skeittijulisteita. Ne kuitenkin aion siististi kehystää seinälle. Värimaailma huoneessa saa vielä hetken olla hempeä.

Alakuvassa vielä pojan vanha sänky, joka auttamattomasti alkoi olla jo hiukan ahdas.

Rentouttavaa viikonloppua!