Arjen ihanuudet

Jokin aika sitten sain haasteen Mopin kotona -blogin Sannalta. Kiitos sinulle Sanna haasteesta! Haasteessa pyydettiin kertomaan kymmenen arjen pientä ihanuutta. Yllättäin tämä ei ollutkaan niin helppoa ja joukkoon taisi tulla muutama "suurempikin" arjen ihanuus. Tässä listani, joka muodostui (kuten huomaatte) ilman sen kummempaa ajatustyötä.


1. Lapset. Ikävöin heitä töissä ollessani ja kuullessani tutemattomien lapsien ja vanhempien keskusteluja. Yöllä nukutaan kylki kyljessä ja lähes joka yö meitä nukkuu neljäkin samassa sängyssä.

2. Puhelut ja viestittelyt ystävien kanssa. On ihanaa, että ympärillä on sielunsisaria. Ystäviä, jotka ymmärtävät jo puolesta sanasta.

3. Sisustuslehdet. Ne saavat minut unelmoimaan.

4. Kukat maljakossa. Palkitsen itseni siivouksen jälkeen hempeällä kukkakimpulla. Voimakkaan väriset gerberat eivät ole minun kukkiani.

5. Kynttilänvalo ulkolyhdyssä.

6. Uusi pyjama ja villasukat. Toiset keräilevät kenkiä, minä yöpaitoja. ;)

7. Sauna

8. Blogini. Toisinaan ajattelen, että onko tässä mitään järkeä.

9. iPhone. Älkää tikahtuko nauruun, mutta en ymmärrä kuinka olen ennen pärjännyt ilman sitä.

10. Sipsit, dippi ja salmiakki. Näiden kolmen liitto on ylivertainen.


Haasteen saa napata itselleen ken haluaa. :)

Näissä pukimissa

Hah hah, olin kuolla nauruun, kun otin itsestäni näitä "dagens" kuvia. Tuli ihan teinimäinen olo. ;) Vesseli 7-vuotta heitteli kuvaan kaikenlaista ylimääräistä rekvisiittaa ja meillä oli hauskaa. Olisi ollut hupaisaa julkaista kuva tosissaan poseeraavasta mammasta ja kameran edessä kalsareissaan hyppivästä ja  irvistelevästä ekaluokkalaisesta. :)

Aleostoja nämä kaikki ylläni olevat vaatteet. Takki on ihanan pehmeää kangasta, Soulmate (Putik Duo/Trend Duo). Sen voi myös pestä pesukoneessa. Housut Mos Mosh (Sköna Clara) ja paita Line of Oslo. Hiuksissani on tilaamani Rapunzel of Swedenin klipsipidennykset. Erittäin helppo käyttää. Ihan valtoimenaan en osaa niitä pitää ja usein letitänkin ne, kuten nyt kalanruotoletityksellä. Juhlatilaisuuksiin kampaaja laittaa pidennykset ja loihtii niiden avulla hienon kampauksen. Näin varmistan, että pidennyksien klipsit eivät ainakaan vilahtele ikävästi omien hiuksien seasta.

Emun ihanat kengät tilasin NatureShopista * minulle sinne kertyneillä ostosrahoilla. Aikaisemmin en olekaan omistanut Emuja ja olen ihan myyty. Lämpimät ja pehmeät kuin mitkä. Pidän myös näiden kenkien lyhyestä varresta. Niin helppo laittaa jalkaan näin hätäisen ihmisen. ;)
NatureShopissa on edelleen meneillään mahtava alennusmyynti ja koodilla  NAT-1175082 saat vielä lisäalennuksen -10%. 


 Iloisin mielin alkavaan viikkoon! :)
 

Aurinkoinen aamupäivä

Voi mikä ihana aurinkoinen ilma tänään on ollut. Tällaisia päiviä lisää kiitos. :) Mielikin on niin paljon parempi kun aurinko näyttäytyy. Muut ovat menneet laskettelemaan ja minä lähden kävelylenkille, nauttimaan omasta pienestä hetkestäni. Saatanpa ottaa kameran mukaani, niin kauniilta maisemat nyt näyttävät. Saavat muutkin kulkijat ihmetellä kamera kaulassa kulkevaa talvista haaveilijaa. ;)

Kuva on tältä aamulta, kun aurinko paistoi suoraan keittiöömme. Pikku mamselli luki Vähä-Kettulan veijarit kirjaa, sepittäen kuvista omia hauskoja tarinoitaan. Mikä parasta, televisiota ei avattu koko aamuna ja nautimme vain joutenolosta.

Toivon Teille ihan jokaiselle aurinkoa alkavaan viikkoon! ♥

Tunnustellen

Nyt alkoi kevättämään ihan kunnolla. Kevät tuli sisään samasta ovesta mistä joulu lähti. :) Tämä tuttu jokavuotinen ilmiö. Rakastan syksyä varmasti vuodenajoista eniten, mutta kevät on värien puolesta minun juttuni. Selailen lehtiä ja surffailen netissä etsien jo uusia tuulia, niin vaatteissa kun sisustuksessakin. Tunnustelen tulevaa.

Äitini yllätti iloisesti minut tekemillään söpöillä tossuilla. Ihan selvästi niissäkin kevään värit. :)
(Ohje Kodin Pellervo -lehti 11/2011).


 Joko sinua kevättää?

 Minä jatkan haaveiluani... ;)

 

Vielä yksi

Jouluna tuli syötyä niin paljon makeaa, että varmasti hetkeksi aikaa riittää herkkujen syönti tai niinhän minä luulin. :) Eilen oli ihan pakko valmistaa vielä tämä uusi lempparikakkuni, koska olin varannut jouluksi tarvikkeet, mutta en silloin tätä valmistanutkaan. Ohje on Anna -lehdestä, mutta en hoksannut ottaa numeroa ylös. Olisikohan ollut jokin viime marraskuun numeroista. Todella helppo valmistaa. Suosittelen lämpimästi!
Tämä on jälleen yksi niitä kakkuja, jotka kelpuuttaisin mielikuvituskahvilaani. ;)

Maitosuklaa-karpalokakku

175 g kaurakeksejä
40 g voita

TÄYTE
3 1/4 dl maitoa
4 liivatelehteä
1 vaniljatanko
400 g maitosuklaata rouhittuna
5 dl vispikermaa

KIILLE
250 g karpaloita
3/4 dl vettä
½ dl sokeria
2 liivatelehteä

Hienonna keksit murusiksi. Lisää joukkoon voisula. Peitä irtopohjavuoan (halkasija 22 cm) pohja leivinpaperilla. Painele muruseos vuoan pohjalle. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Pane täytteen liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Kiehauta maito ja halkistu vaniljatanko. Lisää kuivaksi puserretut liivatelehdet, sekoita tasaiseksi. Kaada kuuma maito-liivateliemi suklaarouheen päälle ja sekoita. Anna seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele se varoen jäähtyneeseen maito-liivateseokseen. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä täysin ennen kuin lisäät päälle kiilteen.

(Tässä kohtaa itse ajan puutteessa jouduin hätäilemään ja kerrokset hieman sekoittuvat keskenään.)

Liota liivatelehtiä 10 min kylmässä vedessä. Puserra vesitilkassa kiehautetut karpalot siivilän läpi soseeksi. Pane 1 dl sosetta, sokeri ja vesi kattilaan, kiehauta ja lisää liivate. Anna jäähtyä jonkin aikaa ja kaada kiille kakun päälle. Anna hyytyä mielellään yön ylin. 
 


Aurinkoa alkavaan viikkoonne! :)

Syytä juhlaan

Eilen uudenvuodenaattona tein tavallista juhlavamman pöytäkattauksen. Kattaus saattaa näyttää hyvinkin pramealta, mutta antakaapas kun kerron. ;)

Ruokailijoina olivat tärkeät vieraat, vain minä ja perheeni. :) Esikoiseni puuttui omine nuoren neidin menojen vuoksi. Kulunut vuosi ei aina ollut ihan pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta iloja ja onnellisia hetkiä on mahtunut vuoteen paljon paljon enemmän kuin vastoinkäymisiä.

Illan menu oli vaatimaton, mutta sitä sanotaankin, että kattaus on jo puoli ruokaa.;) Pöydän katoin Ikean lautasilla, alennusmyynnistä ostamillani Riviera Maison -lyhdyillä, vanhoilla aterimilla ja Tallinasta ostetuilla kuohuviinilaseilla.
Viime kesän Tallinnan matkalta onnistuin valitsemaan kristallikaupasta kuohuviinilasit, joita olikin yllättävän helppo kerätä lisää. ;) Kannoin Tallinnassa laseja erittäin varovaisesti, etteivät "aarteeni" vaan rikkoutuisi. Ostohetkellä minua vaivasi jo lasien outo "tuttuus" ja sitten viikkoja myöhemmin tunteeni osoittautui oikeaksi. Kotipaikkakuntani Halpa-Hallissa näin saman lasisarjan yli puoleen hintaan siitä mitä olin Tallinnassa siistä maksanut. Olin tikahtua nauruun. Ostin toisen sarjan laseja ja nyt minulla onkin niitä vaikka pitää suuremmatkin juhlat. :D

Jälkiruoaksi tein suussa sulavan bannofee kakun.

Bannofee piiras
noin 10 annosta

Pohja
250 g digestive-keksejä
100 g voita

Täyte
1 tlk kondersoitua maitoa
2 banaania
2 dl kermaa

Päälle
suklaarouhetta tai kaakaojauhetta

Irrota maitotölkistä etiketti.
Laita avaamaton tölkki kattilaan kiehuvaan veteen niin, että koko tölkki on veden peitossa.
Keitä miedolla lämmöllä 3 tuntia, lisää vettä kiehumisen aikana.
Ota tölkki pois vedestä ja anna jäähtyä hetki.

Sulata voi kattilassa tai mikrossa.
Hienonna keksit tehosekoittimessa tai muovipussissa kaulimen avulla.
Lisää keksinmurut sulaan voihin.
Painele keksimuru-voiseos piirakkavuokaan tai irtopohjaiseen vuokaan. Laita hetkeksi kylmään kovettumaan.

Avaa jäähtynyt maitotölkki ja sekoita tasaiseksi.
Kaavi toffee piirakkapohjan päälle.
Viipaloi banaanit toffeen päälle.
Vaahdota kerma ja lusikoi banaanien päälle.

Koristele pinta halutessasi suklaarouheella tai kaakaojauheella.

Pöytäliinan on äitini ommellut pellavakankaasta. Jätin sen silittämättä, koska se mielestäni on näin rustiikkisemman ja kauniimman näköinen. Kangas ja servetit Lapuan Kankurit.



Blogini täyttää tänään viisi vuotta. En varmasti olisi uskonut, jos minulle olisi aloittaessani kerrottu, että vielä viiden vuoden kuluttua pidän blogiani. Blogini syntyi pelkästä uteliaisuudesta blogin perustamiseen. Halusin tietää miten tämä kaikki tapahtuu, postausten tekeminen ja kuvien liittäminen juttuihin jne. Olen saanut paljon tältä harrastukseltani. Minua vaivaa pieni syyllisyys siitä, että olen itse laiska kommentoija, vaikka tiedän kommenttien ja viestien ihanasti piristävän saajaansa ja tuovan hyvää mieltä.

Lämmin kiitos näistä vuosista ja halaus Teille blogini lukijat! ♥